Valkoiset miehet ja naiset huomaavat olevansa hupeneva vähemmistö maailmassa, kun tumma- ja ruskeaihoisten ryhmien osuus kasvaa lisääntyvällä nopeudella valkoisen väestön määrän pysyessä lähes kaikkialla parhaimmillaankin vakiona. Lisäksi voidaan todeta, että ei-valkoiset muuttavat lisääntyvässä määrin aiemmin valkoisten asuttamille alueille, minkä seurauksena tapahtuu laajamittaista rotujen sekoittumista.
Jos meillä olisikin vain tämä väestötilastollinen ongelma hoidettavanamme, olisi tehtävämme helppo. Valkoisilla hallituksilla on käytettävissään kaikki tarvittavat keinot ei-valkoisten maahanmuuton estämiseksi ja näiden väestöryhmien karkottamiseksi. Nämä keinot saisivat yhdessä maailman alikehittyneille ei-valkoisille alueille annettavan taloudellisen ja teknisen avun lakkauttamisen kanssa aikaan ei-valkoisten väestöryhmien lisääntymisen luonnollisen ja nopean vähenemisen. Heillä kun ei ole käytettävissään tällaisia keinoja, ei sotilaallisia eikä muitakaan.
Amerikan kaikkein heikentyneimmät ja urbaaneimmat väestöryhmätkään eivät kykene vastustamaan tehokkaasti hallituksen suunnittelemia toimenpiteitä. Nämä ryhmät ovat moraalisesti ja ideologisesti niin rappeutuneita -- niin sopeutuneita tasa-arvoon ja "monikulttuurisuuteen" -- että kaikki, mitä voimme toivoa pelastavamme heidän joukossaan olevista rodullisesti valkoisista aineksista, koostuu valikoidusta vähemmistöstä enemmistön hukkuessa lopullista puhdistusta edeltävään kaaokseen.
Toisen maailmansodan päätyttyä ei valitettavasti yksikään valkoinen hallitus ole toiminut meidän arvojamme ja ideologiaamme tunnustavien valkoisten miesten alaisuudessa. Valkoiset hallitukset ovat kaikkialla peruuttamattomasti turmeltuneita, ja niitä johtavat juutalaisten kätyrit yhdessä näiden kanssa. Mitään ratkaisua väestötilastolliseen ongelmaamme ei ole näköpiirissä -- eikä rotumme tulevaisuutta voida näin ollen turvata -- ennen kuin saamme hallituksemme jälleen valvontaamme. Niinpä ohjelmamme eräänä tavoitteena on oltava hallitusvallan saavuttaminen. Millään tätä vähäisemmällä tavoitteella ei voi olla pitkällä aikavälillä ratkaisevaa merkitystä.
Hallitusvallalla tarkoitamme luonnollisesti valtaa tehdä kaikki hallitukselle kuuluvat päätökset, sekä valtaa toteuttaa kaikki sille kuuluvat tehtävät. Tämä merkitsee sellaisten nykyisten valtarakenteiden, kuten lainsäädäntöelinten, tuomioistuinten, poliisi- ja sotilasjohdon kantahenkilökunnan sekä joukkoviestinten laajamittaista korvaamista uusilla.
Minkään valtionpäämiehen pelkkä valinta ei voi tuoda meille tätä valtaa; ei kenenkään presidentin eikä pääministerin, vaikka hänet olisi asetettu tehtäväänsä sotilasvallankaappauksella ja hänellä olisi korkeimpien sotilasjohtajien tuki takanaan. Edes hän ei pysty yksin vastustamaan muiden valtarakenteen ainesten vaikutusta nykyaikaisessa valkoisessa valtiossa -- kaikkein vähiten joukkoviestinten valtaa. Kaiken vallan, jonka tahdomme itsellemme, on oltava täydellistä ollakseen tarkoituksenmukaista: Kaikki valtarakenteen keskeisimmät osat on sisällytettävä sen vaikutuspiiriin.
Mikään väkivallaton valkoisen väestön militantin aineksen käynnistämä kansannousu ei voi yksinään onnistua. Mielenosoitusten, marssien, terrorismin ja katumellakoiden siivittämä väkivaltainen kapina ei myöskään voi onnistua niin kauan, kuin valtarakenteen pääosat ovat yhä vihollistemme käsissä. Mikään nykyaikainen valkoinen valtio ei voi tulla linnoituksensa ulkopuolella ulvovan roskajoukon yllättämäksi, vaan vallankumouksellisten ainesten on jo pitänyt saavuttaa riittävän vahva asema linnoituksen sisäpuolella, ennen kuin heidän joukkonsa alkavat meluta sen ulkopuolella. Nyt joku voi ajatella niinkutsuttuja "kansalaisoikeus"-mielenosoituksia Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, niitä, joissa mustat polttivat kaupunkeja ja ostoskeskuksia mittavissa ja usein väkivaltaisissa mielenosoituksissa, ja saivat ehkä mitä halusivat. Polttaminen ja marssiminen ei olisi kuitenkaan tuonut heille mitään, elleivät heidän myötäilijänsä olisi jo saavuttaneet merkittävää asemaa joukkoviestimissä. Näitä myötäilijöitä olivat kristilliset kirkot, hallintobyrokratia, lainsäädäntöelimet ja maan tuomioistuimet. Mutta meidän tapauksessamme tilanne on päinvastainen niiden valtarakenteen linnakkeiden takia, jotka ovat meitä kaikkein eniten vihaavien tahojen käsissä.
Valtaa, johon pyrimme, ei voida saavuttaa millään halpamaisilla tempuilla tai vilpillä, ei millään asteittaisen soluttautumisen tai vallankumouksen ohjelmalla, ei millään äkillisellä iskulla eikä muillakaan pinnallisilla tai käytännössä merkityksettömillä keinoilla. Se voidaan saavuttaa ainoastaan rakentamalla ensin vakaa ja vallankumouksellinen infrastruktuuri, joka kykenee ylläpitämään vallankumouksellista toimintaa monilla rintamilla vuosikausia ja luomalla sitten tähän infrastruktuuriin pohjautuva oma valtarakenteemme, jossa jokaisella meitä vastustavalla valtarakenteen olennaisella aineksella on oma vastineensa.
Meidän valtarakenteemme ei pyri jäljittelemään sitä, jonka haluamme korvata, eikä se myöskään pyri kilpailemaan sen kanssa tavanomaisessa mielessä. Olisi esimerkiksi mieletöntä kuvitella, että pystyisimme luomaan vallankumouksellisen poliisi- tai sotilasjärjestelmän, joka pystyisi kilpailemaan tehokkaasti hallituksen vastaavan kanssa. Mutta me voimme luoda sotilas- ja poliisivoimien luotettavan toiminnan mahdollistavat rakenteet, joiden ensisijaisena tehtävänä on hallituksen sisäisten sotilas- ja poliisiorganisaatioiden toiminnan turvaaminen koordinoimalla niissä tarvittavan työvoiman palkkaus. Myöhemmin ne voisivat palvella täysin erillisinä joukkoina kooten ja organisoiden hajoavista hallituksen sotavoimista ja poliisijoukoista koostuvan parhaan inhimillisen materiaalin.
Edes meidän joukkoviestimemmekään eivät pysty kilpailemaan vihollisemme kanssa saavuttamalla suurempia yleisömääriä. Meidän joukkoviestimemme voivat pyrkiä tavoittamaan ainoastaan koko valkoisen väestön sanomallamme saattaen sen jatkuvasti niiden ulottuville, jotka ovat sille vastaanottavaisia. Ymmärrämme toki sen, että valkoisen väestön valtaenemmistö on vielä toistaiseksi ja jatkossakin kiinnostuneempi penkkiurheilusta tai Star Trekista kuin meidän sanomastamme, emmekä halua yrittää vieroittaa heitä huvituksistaan. Ainoastaan vallankumouksellisen kehityksen viimevaiheissa tulemme kilpailemaan juutalaisten kanssa tämän suuren massan huomiosta, mutta silloin kilpailu tapahtuu meidän ehdoillamme. Meidän joukkoviestimemme tulevat joka tapauksessa lopulta tarjoamaan välttämättömän välineen kaikkien valkoisen väestön osien kanssa kommunikoimiseen siinä kriittisessä ylimenovaiheessa, jolloin eräs elämänmuoto on katoamassa toisen saadessa jalansijaa. Ilman tätä välinettä ei hallitusvallan menestyksellinen saavuttaminen ole mahdollista.
Skeptikko tai sellainen henkilö, joka ei osaa kuvitella valtiota, joka eroaisi merkittävästi siitä, mihin hän on tottunut, tulee tarkastelemaan meidän ja vihollistemme valtarakenteen kaikkien osien merkittäviä eroavuuksia, ja hän ajattelee, ettei tavoitteemme saada itsellemme hallitusvaltaa voi toteutua -- hän ajattelee, että jos se toteutuisikin, olisi se mahdollista ainoastaan luomalla suurempi ja voimakkaampi valtarakenne kuin vihollisillamme on, sekä luomalla vallankumouksellinen armeija, jonka sotilaiden lukumäärä ylittää USA:n armeijan sotilaiden lukumäärän; rakentamalla televisioverkkoja, joiden katsojamäärät ylittävät ABC:n, CBS:n ja NBC:n katsojamäärät; luomalla poliittisia järjestöjä, jotka kykenevät saamaan enemmän äänestäjiä vaaliluetteloihin kuin demokraatit tai republikaanit. Mutta tämä ei ole välttämätöntä.
Tämä ei ole välttämätöntä kahdesta syystä: Ensinnäkin vastustajiemme valtarakenne on nopean ja sitä rappeuttavan muutoksen alainen. Saattaa vaikuttaa liioitellulta sanoa, että Yhdysvaltojen hallinnollinen valtarakenne tuhoaa itseään silmiemme edessä, mutta sen patologia tulee kuukausi kuukaudelta ja monin eri tavoin yhä näkyvämmäksi: Lisääntyvänä räikeytenä, "show business" –tyylisinä poliittisina kampanjoina; lainsäädäntövallan aiempaa nopeammin paljastuvana korruptiona, henkilötasolla ilmenevänä moraalittomuutena sekä piittaamattomuutena heidän itsensä säätämiä lakeja kohtaan; hallituksen ilmeisenä lisääntyvänä pelkona omia kansalaisiaan kohtaan; ja kaikkein eniten hallituksen haluttomuutena käsitellä voimakkaita, päättäväisiä ja kenties epäsuosittujakin toimenpiteitä vaativia ongelmia. Niinpä se on menettämässä moraalisen auktoriteettinsa sekä uskottavuutensa hallitsemiensa ihmisten silmissä; yhä harvemmat heistä pitävät hallitustaan muuna kuin kalliina riesanaan, minkä todistaa niiden lisääntyvä määrä, jotka jättävät yksinkertaisesti äänestämättä.
Poliisilla ja sotilashallinnolla on edelleen käytössään huomattavat fyysiset voimavarat, jotka perustuvat korkeaan nykyteknologian käyttöasteeseen: Poliisin tietokoneistettuihin toisinajattelijarekistereihin, kehittyneeseen tietojen vaihtoon, salakuuntelulaitteistoon, laser-ohjattuihin ohjuksiin, "äly"-pommeihin ja vastaaviin. Inhimillisen tekijän suhteellinen merkitys heidän voimavaroissaan vähenee kuitenkin nopeasti. Kyse ei ole kuitenkaan mistään hallitukselle keskimäärin “myötämielisten" tahojen, kuten sen työntekijöiden tai sen muiden henkisten voimavarojen tai muiden jäljellä olevien valkoisten tuhoamisohjelmasta: Tätä tärkeämpi on se tosiseikka, että hallituksen poliisi- ja sotavoimat ovat erittäin suurelta osin menettäneet moraalisen oikeutuksensa. He ovat ehkä edelleenkin vakuuttuneita siitä, että he ovat kyllin vahvoja saadakseen vastustajansa alistumaan tahtoonsa, mutta heillä ei ole enää horjumatonta luottamusta siihen, että he toimivat lain oikealla puolella edustaen järjestystä ja oikeutta; idealismi on saanut antaa tilaa pyrkyryydelle ja kyynisyydelle. Pitkällä aikavälillä tämä tulee olemaan tappava heikkous.
Jopa uutis- ja viihdemedia tulee olemaan lisääntyvässä määrin hätää kärsimässä huolimatta ylivoimaisesta vaikutuksestaan kaikkiin muihin hallintorakenteen osiin ja valtaosaan väestöstä. Yleisö alkaa lisääntyvässä määrin suhtautua mediaan epäillen, tunnistaen sen valkoistenvastaisen asenteen ja sen tuhoisan vaikutuksen moraaliin ja kulttuuriin.
Toinen syy siihen, ettei meidän tarvitse luoda kooltaan yhtä mittavaa valtarakennetta kuin vastustajiemme järjestelmä, on se, että kaikki ne väestönosat, jotka haluamme viestillämme tavoittaa, tulevat olemaan sille lisääntyvässä määrin vastaanottavaisia. Samaan aikaan menettää vastakkainen valtarakenne omia tukijoitaan. Hallituksella ja juutalaisella medialla tulee jatkossakin olemaan vankat tukijansa -- juutalaiset, feministit, jotkut homoseksuaalit, jotkut kristityt, radikaaliliberaalit, Uusi maailmanjärjestys -intoilijat, useimmat valtio- ja osavaltiobyrokraatit sekä muut hallituksen tai median palkkalistoilla olevat -- mutta näiden erityisryhmien ulkopuolella on vihollisillamme hyvin vähän todellisia ystäviä jäljellä, ja niin myös näiden kannattajissa. Esimerkiksi mustia ja mestitsejä voidaan tuskin kokonaisuudessaan pitää hallituksen suojamuurina huolimatta suosiosta, jota se on heille osoittanut. Amerikan väestö on tullut paljolti vanhan Rooman roskajoukkojen kaltaiseksi; se on valmis hurraamaan kaikille sellaisille hallituksille, jotka pystyvät tarjoamaan sille leipää ja sirkushuveja, mutta on yhtä valmis kääntämään hallitukselleen selkänsä heti, kun näiden joutavuuksien lähde on tyrehtynyt -- eikä se ole koskaan valmis puolustamaan hallitustaan, mikäli jotakin henkilökohtaista uhrausta vaaditaan.
Edelliset kappaleet voisi tiivistää seuraavasti: Tilanne Amerikassa ei ole enää näennäisesti staattinen, niin kuin se oli suuren osan 1970- ja 1980-luvuista. Tänä aiempana ajanjaksona pystyi juutalainen media pitämään lähes kaiken yleisön hypnotisoituna ja tarjoamaan heille todellisen, heitä ympäröivän maailman sijasta valetodellisuutta. Joku saattoi valittaa, että Amerikasta oli tulossa tummempi, köyhempi ja likaisempi. Media vaiensi hänet ryöpyttäen häntä "moniarvoisuudella", "rasismin" kirouksilla, tulevan Uuden maailmanjärjestyksen ihmeillä, ja lähes jokainen jätti valittajan huomiotta unohtaen hänet.
Nyt tuhon ja hajaannuksen prosessi on kiihtynyt; nyt hypnoosi on alkamassa haihtua sitä mukaa, kun todellisuudesta tulee liian raakaa, jotta sitä voisi vältellä. Prosessi kiihtyy entisestään tulevaisuudessa. Yhä useammat ihmiset tulevat -- ikävä kyllä -- huomaamaan, että keisari on ilman vaatteita, täysin alastomaksi riisuttuna, vaikka juutalainen media jatkaakin hänen uuden asunsa kauneuden ja suurenmoisuuden ylistämistä osoitellen sormellaan niitä valaistumattomia sieluja, jotka kieltäytyvät hyväksymästä tätä kaikkea.
Prosessi on luonteeltaan epävakaa, eikä mikään, mitä vihollisemme tekevät, voi sitä peruuttaa. Heidän valtarakenteensa tulee yhä sairaammaksi, ellei välttämättä kaikilta osin fyysisesti heikommaksi, ja yhä suurempi osa valkoisesta yleisöstä tulee suhtautumaan sanomaamme ymmärtäväisesti. Kukaan ei voi ennustaa yksityiskohtaisesti tämän epävakaan prosessin lopputulosta, kun se saavuttaa pisteen, jossa meidän on mahdollista vaikuttaa suuresti sen jatkokehitykseen. On joka tapauksessa selvää, että velvollisuutemme on nyt jatkaa vallankumouksellisen infrastruktuurin rakentamista voidaksemme tukea hallitukseemme nähden vastakkaista valtarakennetta, joka pystyy vastaamaan jatkuvasti kaikkiin kehityshaasteisiin.
Vallankumouksellinen infrastruktuuri koostuu yhteen sovitetuista henkilöresursseista ja muista voimavaroista, jotka on organisoitu tehtävän jatkamista ajatellen ja pitkällä aikavälillä, jotta kaikki yllä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat välttämättömät toimenpiteet olisi mahdollista toteuttaa. Näihin toimenpiteisiin kuuluu propagandan tuottaminen ja sen levittäminen, henkilöstön värvääminen, rahastojen perustaminen, itsepuolustus ja sisäinen kuri, henkisen pääoman kartuttaminen sekä arviointi, suunnittelu ja ohjaus. Jatkuva muutos, kehitys ja tällaisten toimintojen laajentaminen voivat ainoastaan johtaa lopullisen vallankumouksellisen päämäärän saavuttamiseen.
